12. Konfetti (02:24)

Manuela: Oletko yrittänyt aktivoida sitä muiden kanssa?

Erika: Mitä?

Manuela: Niillä implanteilla on sellainen massavaikutus. En tiedä, onko tuo oikea sana, mutta se tulee jos muutama ihminen, joilla on viallinen implantti aktivoi ne yhdessä.

Erika: Jännää! Olin huomannut, että saan siihen paremmin yhteyden, kun olen kumppanini kanssa. Mutta en ole vielä kokeillut useamman ihmisen seurassa. Mun kumppani odottaa leikkausta, joten me ollaan oltu kotona eristyksissä.

Manuela: Tietty. No, meillä oli muutama ihminen kylässä Vivianin syntymäpäivänä ja he jäivät yöksi. Aamulla olimme kasassa sohvalla ja peittoihin kääriytyneenä lattialla. Vähän niin kuin pesässä. Heräsin, tai olin vielä puoliunessa, ja näin sellaisia heikkoja kaasuista ja tähdistä muodostuvia siltoja, pieniä kaasukeskittymiä. Sellaiset ohuet, puoliksi läpinäkyvät käsivarret nousivat sillan yläosasta käpertyen sen yli. Kun olimme lähellä toisiamme, haalea, ylösalaisin olevan U:n muotoinen hohde ja värinä ilmestyi. Sitten käsivarsien kierteisyys purkautui ja kaasua ja pölyä levisi joka puolelle ihan kuin olisi ammuttu konfetteja.

Erika: Siis reagoiko se kosketukseen?

Manuela: Ei me kaikki edes kosketettu toisiamme. Oltiin vaan lähekkäin.

Erika: Okei, mutta olitte kuitenkin ryhmässä. Nämä kentät, tai mitä ne nyt ovatkaan, ilmeisesti yltävät meidän kehojen ulkopuolelle. Kuulostaa siltä, että ne alkavat yhdistyä.

Manuela: Just jotakin tuollaista. Tuona aamuna sain sytytettyä aika-aallon paljon nopeammin kuin aikaisemmin. Se oli myös vakaampi, kesti paljon pidempään. Se ei romahtanut ja valunut mun sormien lävitse niin nopeasti.

Erika: Huh! Mitenköhän voimakas siitä tulisi, jos meitä olisi kunnon porukka?